Ahdistava uni

Näin viime yönä jotain tosi ahdistavaa unta. Aluksi mulla oli siinä koiranpentu ja kissanpentu. Kissanpentu näistä oli Väiski. Koiralla ei ollut nimeä. Olin kavereitteni kanssa autossa ja sanoin etteivät avaisi ikkunaa koska koira ei välttämättä pysyisi kunnolla sisällä. No, eräs avasi oven ja niin koira sitten karkasi ovesta ulos. Mulla oli jäljellä enää vain Väiski. Itkin kauheasti.

Jostain syystä Väiski piti sitten jossain vaiheessa laittaa hoitoon joksikin aikaa. No, annoin sen eräälle tuttavalleni hoitoon, johon luulin voivani luottaa. Väiski oli hoidossa ja tuttavat viivytteli hirveästi Väiskin takaisin palauttamista. Ja vetosi siihen että se on kovin ihana että jos pitäisi vielä pari päivää.

Sain Väiskin sitten takaisin ja se olikin kasvanut hirmuisesti. Se oli aivan melkein ihmisen kokoinen ja ihmettelin enkö muka ollut ruokkinut sitä kunnolla vai miksi se kasvoi vain hoidossa oltuaan. No, otin Väiskin ja lähdin kävelyttämään kotiin hihnassa.

Sitten, Väiski alkoikin yhtäkkiä puhumaan. Huomasin pian että Väiski olikin ihminen kissan valepuvussa. Joku siis huijasi olevansa Väiski, hoitaja oli värvännyt tämän esittämään Väiskiä. Väiskiksi pukeutunut henkilö kertoi loppujenlopuksi että hoitaja oli kadottanut Väiskin eikä saanut sitä enää kiinni tai löytänyt mistään ja turvautui tähän hätäkeinoon.

Niimpä olin siis menettänyt kaikki lemmikkini, ja myös kaiken luottamuksen ihmisiin samalla. Olin tosi surullinen.

Väiski

En olekaan vielä maininnut että kissan nimeksi tuli Väiski. Väiskin lempilelu on selvästi yks pieni nalle, mitä en alunperin ole sitä varten ostanut, mutta kerran näytin nallea Väiskille ja nyt Väiski jo juoksee nalle suussa ja kantaa sitä joka paikkaan.

Tässä Väiski vielä nukkuu nallen kanssa. :) Väiski tykkää myös purra nallea ja samalla potkia sitä takajaloillaan.

Kiharat joiden teko ei vahingoita hiuksia

...eli sormikiharat! Päätin nyt kokeilla näitä. Hiukseni eivät ole vielä halutussa sävyssä, niissä tosin joissain kohdissa on jo halutun sävyn vivahteita. x)

Pesin hiukset normaalisti shampoolla. Shampoota levitän aina vain päänahkaan ja tyveen, hiuksia huuhdellessa se pesee samalla muut hiukset ja ei näin ollen kuivata hiuksia liikaa, mun hiukset ei ainakaan rasvoitu kauttaaltaan ja tarvitse shampoota muualle.

Sen jälkeen levitin hoitoainetta hyvin, melkein kaikkialle hiuksiin, en ihan tyveen koska kerran kävi niin että hiukset eivät pesun jälkeen tuntuneetkaan vähemmän rasvaisilta johtuen liiasta hoitoaineesta päänahassa. Hoitoaineen ei voi antaa vaikuttaa liian kauan aikaa, se on vain parempi mitä kauemmin se on hiuksissa.

Sen jälkeen huuhtelin hiukset huolella.

Harjasin hiukset ja pyörittelin niistä sormen avulla tuollaisia pyörylöitä. Päähäni meni hieman yli kaksi pakettia tuollaisia tavallisia pinnejä. Taas hieman aliarvioin niiden paksuuden kun luulin että kaksi pakettia riittäisi jopa hyvinkin...

Kun pyörylät on tehty, suihkautin niihin vielä hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Huomenna avaan pyörylät ja saa nähä millainen tukka tulee, otampa kuvia siitä sitten. :) Nyt on ihanan helppo olo hiusten kanssa kun ne on puhtaat ja poissa tieltä kun on kieputettuna ylös.

Loppuun vielä kuva mun ihanasta pikkupojasta joka nukkuilee tuolla mun sängyssä... :) aww.

Olen harkinnut (taas) ihan uuden blogin järjestämistä, johon yrittäisin tehdä selkeät kategoriat ja selkeitä monipuolisia postauksia jotta löytää helposti sitä mitä etsii. Muistin itse tänään yhden vanhan postaukseni mitä en sitten tietenkään löytänyt kun en näköjään ollutkaan kategorioinut sitä sitten... Että kun harmittaa kun ei sitä jaksanut selatakaan kaikkia läpi.

Pitkästä aikaa

Jotenkin taas mun blogi on vaipunut hiljaiselon puolelle. Tätä on tosin turha ääneen mainita koska kyllähän sen nyt huomaa... :)

Blondius on vielä jotenkin oranssihtavaa. En oo tosin tehnytkään näille mitään... En haluaisi kerralla rasittaa niitä niin liikaa. Sorruin muuten tilaamaan kultasormuksen netissä. Mutta ei tää musta onneksi ookaan niin huolestuttavaa kuin luulin, oon sentään "vaan" puolenvuoden välein tilannut jonkun korun enkä sentään edes ylikallista... No mutta, sitä odotellessa!

Mitäs tässä muuta. Pari pv on nyt ollut niin työntäyteistä että huhhuh, oon ihan poikki ja tällä hetkellä ehkä vähän kuumeinenkin. Ajattelin leikkiä tänään paljon pikkuisen kanssa, kun se on nyt töiden takia jäänyt vähemmälle.

Musta tuntuu että mun otus on kyllä maailman suloisin, vaikka niin varmaan jokainen kissan omistaja ajattelee omasta vauvelistaan.

Tää tulee aina niin ihanasti ovelle vastaan kun tulen kotiin. Se juoksee maukuen ja välillä haukotellen samalla ja tulee pyörimään jalkoihin. se myös välillä venyttelee samalla juostessaan ja sen ääni on jotenkin käheä jos se on juuri nukkunut kauan. :'D Voi suloista. Pitäiskin ottaa vaikka video siitä kuinka se juoksee ovelle vastaan.

Ja nyt, mulla on hirmu nälkä ja odotan kotiin pääsyä jotta pääsen moikkaamaan ihanaa pikkuistani ja poistamaan nälän.

Pieni kisuvideo

Toi on just tommonen et se alkaa maukuu ja pörisee ja tulee kiehnäämään syliin :) Meinas kadota heti kamerakuvasta siis mun luokse... Onkohan se vielä isonakin tuollainen hellyydenkipeä. Ois tietty iha kiva jos olis :)

Videou

Vitsi että näihin videoihin tulee aina hyvä alkuilme!

Blöndi

Heissan, oon taas vaaleetukka nykyään. :) Mun piti ottaa muistakin asioista nyt kuvia kuin vain kisusta mutta kun kamerasta loppui akku... Nyt siivoan kotona suursiivouksen, tai ainakin pitäisi ryhdistäytyä ja aloittaa. Ensin voisin syödä jotakin... Hitsi ku haluisin muuttaa halvempaan ja isompaan kämppään. Tai ei välttämättä isompaan, mutta halvempaan.

Palaillaan vielä tänään lisää.

Kingi

Se meni ihan jumiin ku näki kärpäsen katossa. :) Hihi. On tota kyllä hauska seuraa. Varsinainen kissablogi tullut tästä ilmeisesti... Kyllä täältä muutakin tekstiä on vielä tulossa. Nyt tuo suloinen pörröisyys nukkuu tuossa lempituolissaan. Se on muuten vieläkin anonyymi, sillä ei ole nimeä. :( Pitääkin keksiä pian.

Se osaa valloittaa raapimispuun huipun hyvin :) Hauska veijari.

Moonta kisukuvaa

No, nyt tässä sitten muutamia mitä tullut tän viikon aikana räpsittyä... 

Tosta tuolista se tykkää toi paljon, se on valinnut sen oikeastaan sen nukkumapaikaksi. :)

Olenko vähän söpö?

Se osaa jopa kiipeillä kiipeilypuussaankin jo, tosin nytten se on siirretty eri paikkaan. :)

Eilen se sitten nukkui mun sylissä :) En raaskinut melkein liikkua kun se nukkui niin suloisesti siinä. En tiiä miksi mutta mulle tästä tulee mieleen orava. :'D Se oli ihana kun se oikein kunnolla nukahti mun syliin.

Nykyään se on alkanut huomata sen kun joku lähtee ovelle ja alkaa pukemaan ja räpistelemään että joku on lähdössä pois ja se tulee maukumaan sitten. :) Pitää ottaa se aina syliin tai jos on yksin lähdössä niin sitten viedä se jonnekin ja lähteä suht nopeasti.

Hyvin se on sopeutunut tänne nytten. Todellinen sylikisu, se jaksaa olla kauan sylissä. :D Aamulla se huomaa kun herään ja tulee viereeni kehräämään.

Nimetön tää kisu tosiaan on vielä. Vois pikkuhiljaa alkaa keksiä!

Something

 Jee, sain tosta kisuliinista kuvan kun se oli suht paikallaan. :) Eilen leikkimisen jälkeen se väsähti ja alkoi nukkumaan tossa sängyllä tän kuvan jälkeen. Jännää nähä millainen siitä kasvaa.

Mulla on vähän ikävä näitä vaaleampia hiuksia... Toisaalta musta tuntuu että näytän vähän värittömältä noissa ja naama tylsemmältä. On se hankalaa, jos kerran nyt vaalentaisin tästä niin ei sitä heti taas raaskisi punaiseksi pistää jos ei haluakaan vaaleaa! :)

Kisuvauva

Tässä tää hölmöläinen on. Tällä hetkellä ei ole parempaa kuvaa, niitä on kamerassa ja mun kamerasta meinaa tulla aina vähän tärähtäneitä kun tää aina jotenki sitte kääntyilee tai vaihtaa asentoa. :)

Automatka meni hermoja kiristellen, kisu maukui ihan koko matkan. Käytiin hakemassa tää 3 tunnin ajomatkan päästä, kissa ehkä välillä ihan loppumatkasta oli hiljaa 5 minuuttia koska se nukahti syliini, kun tuli pieni pomppu motarilla tai jokin niin se heräsi maukumaan uudestaan. :) Ihan kuin vauva.

Kantohäkissä se ei yhtään tykännyt olla, maukui siellä paljon enemmän eikä kuulostanut melkein edes kissalta. :D Päätin sitten pidellä sitä pyyhkeen kanssa sylissä. Se ei rimpuillut pahemmin, paitsi pari kertaa vain ja yhdessä vaiheessa sen verran että meinasin laittaa sen häkkiin takaisin. Autossa istujat olivat "vihaisia" ja nälkäisiä ton reissun jälkeen :'D.

Sitten kun kissa pääsi ulos häkistä, se lopetti maukumisen samantien. Ja alkoi tutkimaan kämppää. :) Se on kyllä juuri sellainen kuin omistaja kertoi, kehrää paljon ja tykkää silittelystä. Mulla on sille raapimispuu jota se ei vielä osaa käyttää. Pitäisi saada opetettua se siihen.

Lisää kuvia kisusta ehkä jo tänään. :) Tosi kiltti kissa on, ei yritä raapia tai purra... Leikkii paljon ja on utelias. Nimi siltä vielä puuttuu. Tänään toi alko kehräämään vaan siitä kun sille heitti leluhiiren :'D

Riiviö

No, en malttanut olla laittamatta tänne kuvaa kisusta joka mulle tulee. :) Kuvan on ottanut se jolla kisu on nytte, ja ite otan siitä varmasti paljon kuvia kun se saapuu tänne! Sunnuntaina jo haen sen.

Heippa

En oo ehkä hehkeimmilläni tässä videossa mutta se ei kyllä ole tärkeintä. :)

 Pöh ei se oo vielä parantunut.

 Oli pakko ostaa yks päivä pitkästä aikaa Weetos muroja. Näitä söin aina pienenä ja en oikeastaan tykkää muista muroista koska niiden kanssa maidon maku maistuu liikaa joka maistuu pahalta. :) Ja jogurtin kanssa tykkään vain myslistä.

 Ja tässä vielä uusi pastellisävyinen pipo. Oikeen tollanen vauvavärinen. :D

Kertomus asiakkaasta

Hahah, huomatkaa nätisti menevät hiukseni. :)

Ihana herkkusienijauhelihakastike

Tein äsken todella hyvää jauhelihakastiketta! Reseptin olen kehitellyt itse.

Tarvitaan (tai oikeastaan tähän käytin):

800 grammaa naudan paistijauhelihaa

Floran 15% ruokakermaa

vettä

sieniviipaleita purkissa

kantarellikastikepussi

lihaliemikuutio

suolaa

pippuria

En tietä miksi mutta tosi hyvin sopii toi kantarellikastike tämän jauhelihan kanssa! Ja vielä se lihaliemikuutio mukaan.

Ensin paistetaan jauhelihat, sitten lisätään n. lasillinen vettä, kantarellikastike jauhepussi, Floran 2,5 desin purkista laitoin suunnilleen puolet. Suolaa ja pippuria sitten oman maun mukaan ja sieniä jonkin verran.

TOSI hyvää!

Kantsii välillä miksailla ja kehitellä ite jotain omia reseptejä niin voi löytyä uusia suosikkeja. :) Perunat vielä kiehuu ja pääsen syömään...

Miksi tatuointien ei kannattanut olla ylempänä?

Yritin ottaa havainnoillistava kuvat toisesta rasvamömmötatuoinnistani. :D

Eli tässä eka kuva missä käsi on suhteellisen suorana. Perhonen ehkä näyttää olevan aika keskellä, toisaalta se ehkä onkin? :D

Tässä sitten kuva missä taitan kättä. Jos perhonen olisi ylempänä, se ei nyt aivan heti taittuisi piiloon mutta kuva vääristyisi ja leviäisi enemmän kuin tuossa kohtaa. En tietä onko kaikilla ihmisillä näin mutta ainakin mulla olis ollut näin. :D Ja musta ne näyttää kivemmiltä tossa.

Ootan kyl paljon että pääsen tästä rasvailuvaiheesta eroon. Tatuoinnit on ehkä rumimmillaan tässä vaiheessa, ekana päivän ne on vielä ihan nätit kun punaisuus on vähän kadonnut mutta sitten ekan päivän jälkeen ne alkaa mömmööntyä ja parantua niin sit niistä ei edes erota kuinka hienoja ne yksityiskohdat oikeasti on... Eli odotellaas sitä parantunutta lopputulosta. :)

Hui apua!

Ilmeni yksi ongelma, nimittäin mun kamerasta on akku loppumassa mutta missäs on laturi? Ounou. Siihen mennessä joudun joko onnistumaan kuvissa heti (ei tärähtäneitä, epätarkkoja huonosti valottuneita kuvia) tai sitten joudun turvautumaan vanhoihin kuviin.

Tässä muuten yksi kesämuisto, joka on hieman tärähtänyt.Olin liian aikaisessa bussipysäkillä ja näin kun toi mehiläinen leijaili tuohon ruusuun. Halusin ottaa siitä kuvan mutta pelkäsin sitä ihan hirveästi ja tääkään kuva ei oo siks kauheen tarkka ku olin koko ajan varuillani että mitä jos se nousee sieltä ja "hyökkää".

Ja tässä sitten viime viikonloppuna kaverilla. :) Itse lähdin sieltä kotiin enkä jatkanut baariin sillä halusin hyvät yöunet vaikka oli vasta lauantai ja maanantaina olin menossa ottamaan tatuointia. Olin loppujen lopuksi tyytyväinen siihen että menin kotiin. :D

Seuraavaksi nyt koitan oikeasti löytää laturijohdon! Juuri silloin kun haluaa ottaa kuvia niin joko ei ehdi tai muista tai käy jotain tämmöistä tyhmää. No, onneksi se on vain luultavasti hävinnyt tänne jonnekin pieneen kotiini.

Palaillaan!

Butterflies

Tässä nää nytten on. :) Aika mömmöisiä ja rasvaisia niin varmaankin parempaa kuvaa sitten kun ovat parantuneet! Sattu enemmän kuin pohkeeseen, mitä kyllä odotinkin.

Hiustenpidennykset

Minä joka olen aina ajatellut etten koskaan käyttäisi tai ostaisi hiustenpidennyksiä... Huh! Päätin sitten ostaakin. Ostin yhden paketin clipsi pidennyksiä, ja tajusin että nää näyttäis ihan ohuilta suikaleilta mun päässä jos en letittäisi näitä. No, sen alkaa huomaamaan oikeastaan kuvastakin tuosta kohdasta missä omat hiukset loppuu. Letit kapenee.

Nää ei myöskään ole mun hiusten väriset, mutta ei se oikeastaan haittaa yhtään. Ainakin siis näin letitettyinä näyttää kivalta. :D Pitää kyllä ostaa toinen paketti jos haluaa joskus  vaikka pitää auki näitä. Mun idea kuitenkin oli että sais tehdä kivempiä kampauksia, esim tosi ison nutturan, siitä tää oikeastaan lähti. Vaikka mun oma tukka on paksu niin siitä ei ole niin isoon nutturaan kuin haluan.

Pian sitten töihin! Odotan sitä kuinka saan kuulla kaikilta samaa läppää siitä kuinka mun hiukset kasvoivat huiman nopeasti... :D

Jokavuotinen mielentila, johon en halua takaisin

Kirjoittamani teksti vuodelta 2010, päivämäärä 25 lokakuuta. Tosi masentavaa jos tää kyseinen mielentila taas pian valtaa mut. :D Tää teksti ei oo mitään kauheen positiivista syksyistä riemuitsevaa julistusta...


Tää pimeys on jotain niin kamalaa. Ahdistavaa, raivostuttavaa, ja jotenkin tukahduttavaa. Tosi väsyttävää, toivon vievää? Kyllä toi pimeys ihan ihmeen hyvin vaikuttaa mielialaan. Varsinkin jos nyt sitten yhtään muutenkaan on paska olo niin eipä toi kamalasti helpota.

Myös kaikki muut rasittavat asiat jotka liittyvät tähän pimeään kauteen niin pahentavat. Jäätävä kylmyys, hirveen vetinen ja likanen sää, ulkona täytyy varoa mihin astuu ja käsiä ei voi ottaa lapasista ulos jäätymättä. Onko se nyt sit niin kivaa ku kävelee ulkona ja kengät kastuu ja samoin sukatkin? Sitten varpaat jäässä himaan. Myös se auton kaivaminen lumesta on tosi mukavaa puuhaa, viime vuonna sen joutui tosissaan tekemään ja siinähän sitä kastuikin samalla niin itse auto sisältä kuin itse minäkin siinä autoa sutiessa...

Myös pimeys pelottaa ihan hemmetisti, ainakin joitakin. Pimeän ajan positiiviset puolet on siis aika vähissä, pitäskö meidän sitten tykkää tästä että saa täristä kylmissään ja masentua ja pelätä itsensä kuoliaaksi tuolla pimeillä kujilla? Ei siis mikään ihme miten tää vaikuttaa mieleemme. Tuntuu et koko maailma ois ihan erinäkönen ja eri maailma pimeenä aikana. Jos vaan osais ajatella, ihan samalta se näyttäis kuhan olis valosaa. No jos ei siis oteta muita kesän ja talven/syksyn eroja huomioon.


Pimeäkausi on vaan äärimmäisen paskaa, ahdistavaa ja hirveää aikaa. En tykkää yhtään liikkua sen pahemmin ulkona. Angstiminen tapahtuu helpommin tämmösenä aikana, ja sitku on oikeesti jotain ongelmia niin tuntuu ettei vaan oikeesti jaksa ja päivät eivät tunnu valuvan eteenpäin kohti parempaa aikaa. Onneksi näistä pimeistä ajoista seuraa aina se ihanan valoisa kesäaika. Jota varmasti meistä monikin odottaa jo nyt, vaikka juuri äsken se ihanuus lappui.

Odotetaan siis parempaa aikaa! Ehkä se sieltä tulee."

Joten nyt uudestaan tän tekstin luettuani en myöskään odota loskaa, lunta ja muuta tämän tulevan vuodenajan mukana tulevaa turhuutta... Toisaalta, tää auttaa meitä ehkä nauttimaan sitten kesästä. Joka saapuu sitten joskus.

Laivailu

Moips kaikki, on tullut selvittyä viikonlopusta ja palattua arkeen jälleen kerran. Nyt tänä viikonloppuna mulla oli ruotsinlaivaristeily kavereitten kanssa. Tuli taas pidettyä hauskaa kyllä.

Tässä joku kannella otettu kuvatus. Mun mielestä ihan kivan onnistunut. Tohon aikaan siellä oli jo viileetä ja hieman tuuli. Ei sentään niin rajusti kuin ennen on tuullut.

Tässä sitten seuraavasta aamusta kansikuva. En aluksi uskonut kun eräs hytissämme olleista kavereista kertoi että ulkona on tosi kuuma ja aurinkoista kun pyysi mua käymään mukaan kanssaan. Kun vihdoin sain itteni ylös sängystä ja pääsis kannelle niin sain vain todeta että hän oli ihan oikeassa.

Siellä nimittäin oli aivan hemmetin kuuma! Noikin vaatteet tuntuivat olevan liikaa eikä asiaa yhtään helpottanut edellisen illan jälkeinen hieman huono olo. Olin jo varautunut tärisemään kannella mutta sainkin nauttia kesän hetkittäisestä paluusta.

Tää kuva on jo alkureissusta kun laiva oli lähtemässä. Ostin ton lätsän, hinta ei ollut kummoinen mutta aika turha ostos oli, se ei ensinnäkään mahtunut kunnolla edes mun päähän ja toisekseen sitä ei tullut muutenkaan käytettyä edes laivalla. Ja sitten kaiken lisäksi jätin sen vielä hyttiinkin kun saavuimme Suomeen takaisin.

Musta tää asento oli tosi mukava, eikö näytä siltä? Mun kaveri sano että oon jotenkin tosi kummallisessa asennossa enkä uskonut häntä kun siinä oli oikeasti ihan mukavaa sillä hetkellä ja pyysin häntä ottamaan kuvan ja todistamaan asian. :'D Okei no näyttäähän mun niska vähän katkenneelta...

Tässä myös sitten uusin tilauspipo minkä tein. :) Musta tosi onnistuneet värit! Tilaaja itse valitse ne ja valitsi kyllä hyvin yhteensopivat värit, toi ruskean sävy on ihana.

Ja niin joo, tässä vielä lopuksi yksi kannella heilumiskuva.

Ps. Tatuointiin enää 7 yötä! Apua... Odotus vaan kasvaa ja kukaan ei kohta jaksa kuunnella mua enää kun sekoan ja puhun vaan perhosista kohta vikat päivät. :D



Kamala päivä

Moro. Video on eiliseltä. On ihan kamala olo ollut koko päivän! Meinasin jo sanoa että ensi vkl ei kaadu kyllä yhtäkään lasillista, mutta ai niin, oon menossa laivalle. No joo mutta voisihan sitä koittaa ottaa sen verran ettei tulisi näin kamalaa oloa. :)

Ostin muuten taas rapuja! Tällä kertaa jokirapuja, olivat tarjouksessa ja tosi edullisia siis.

Sekalaist

Että tämmöistä sitten tänään... :D Mutta tota en tosiaan ymmärrä, miksi joku räikeä hiusväri katsotaan helposti joksikin kapinoinniksi vanhempia kohtaan? Ihan kuin perusolettamus olisi muutenkin se että vanhemmat eivät siis tykkäisi tänvärisistä hiuksista? (vaikka nojoo, en voisi kyllä sanoa että mun vanhemmat tykkäisikään..)

Eka video

Antakaa armoa, mä jumitin ihan täysin kun mun piti puhua videolle. :D Tuntui jotenki hassua puhua omasta päästään kaikkea hiljaiselle kohteelle joka ei vastaa takaisin. Mutta ihan kivaa, voisin vähän tosin harjoitella näitten videoiden tekemistä. :) En kyllä sinänsä ihmettele jos kaikki kaikkoaa mun äänen kuullessaan...

Näkemisiin!

10.10 klo 10

Tässä myös eräs valmis pipo. :) Ostaja tykkäsi siitä onneksi.

Maanantai oli kiva päivä. Lukuunottamatta pientä kuumetta joka häiritse mua ja hieman otti päähän. Kuume siis nousi päivän aikana, kun oltiin veljen kanssa ottamassa hänelle tatskaa. Lähettiin siis veljen kanssa aamulla ajelemaan kohti Duck's tattoota Itäkeskukseen, ja olimme taas aivan liian ajoissa. Onhan se parempi kuin myöhässä, mutta oli siinä sitten 40 minuutin ajan keksittävä mitä puuhaisimme. En kauheasti viittinyt kauppoja kierrellä koska rahatilanne ei kamalasti salli nyt oikeen minkäänlaisen tavaran ostostelua... :D Varsinkaan siitä syystä että...

Varasin itsekin ajan tatuointejani varten. :) Otan kummatkin perhoset samalla kerralla, parempi ja kivempi niin. Tuli oikea kunnon tatuointi himo kun katteli siinä kun muille tehtiin tatuointeja. Pyöritin vähän rahatilannetta mielessäni ja arvioin että joo kyllä mä ehkä selviän jos nyt otan noi tatuoinnit seuraavana palkkapäivänä. Ja syön sitten vähän edullisemmin, ei noita kalliita rapuja ja lohta ihan kannata joka päivä syödä sentään...

Tekee ehkä ihan hyvääkin välillä elää tiukemmin. Nyt kyllä oikeasti pitää koittaa olla niin etten osta mitään turhia ylimääräisiä.

Tatuointi aikani on varsin pian, 10.10 kello 10. Ihan hauska päivämäärä sinänsä. Odotan kyllä innolla. Mutta taitaa tosiaan mennä sitten pitkähihaisen käyttöön duunissa. En tiedä kannattaisiko mun kenties kysyä sitten saako ne näkyä vai ihan suosiolla pitää hihoja sitten pitkinä, eikä käärittyinä, kuten nykyään pidän niitä? Oletteko nähneet ruokakaupan kassoilla tatuoituja ihmisiä? Musta tuntuu että vaatekaupoissa sallitaan helpommin.

Vein siis sinne tatskaliikkeeseen kaksi tatuointikuvaa malleiksi, ja sanoin että haluan ton nokkosperhosen siivet enemmän auki eikä tollain miten sillä nytten on. Tosi kirkkaat värit tulee kuviin, ja paljon noita yksityiskohtia. Odotan innolla!

Sattuukohan käteen tatuoiminen edes? Varmaan enemmän kuin tuohon pohkeeseen? No, sen näkee sitten.

Maalasin tatskan käteeni :D

Oon tullut hulluks... Maalasin äsken toisen perhosen käteeni. :D Se voisi olla kyllä siistimmin tehty mutta halusin nähdä miltä se näyttäisi siinä. Ja nyt tuli vielä enemmän sellainen fiilis että en millään malta odottaa sitä että saan tämän ja sen toisen perhosen! Sitä toista en lähde maalaamaan tohon toiseen käteen koska se on vaikeaa maalaa vasurilla. :( Tekis kyllä mieli.

Tässä mun maalaus söherrts töherrys. :) Ylempänä kädessä tussia.

Tältä perhonene näyttää silloin kun käsi on suorassa tai ns. tavallisesti, eli melkein koko ajan edestä päin. Ja musta se näyttää oikeastaan tosi kivalta kun on tuollain jännästi sivuttain. :)

Tänään on ollut vähän kipee olo jotenkin... Huomenna menen veljen mukaan ottamaan tatuointia, ja varaan toivottavasti myös ajan itsekin.