Oon ollut jotenki tosi lamaantunut viime aikoina. Vituttanut erinäiset asiat ja oon ollu täysin jumis vaan. Ei sen kummempia. Rupesin tänään kelailemaan "rakkautta". Oishan se mukavaa jos olis joku jonka kanssa tulis hemmetin hyvin toimeen ja vois viettää aikaa, joku joka olis mulle se ainutlaatunen. Seurustelu olis ihan kiva juttu. Tosiaan varmaan aika moni yksinäinen tällä hetkellä kaipaa sitä. Mut niinhän se kai on että etsimällä ei löydä, pitää vaan odottaa niin joskus joku sattuu kohalleen. Musta tuntuu vaan että mä olisin paljon onnellisempi jonkun kanssa kuin yksin.
Suhteetkin kaatuu niin vitun tyhmiin asioihin välillä. Aika hyvin kun taas bloggeri kaato tän mun kuvan vinoon itestään, tais haluta kaataa ton mun savipatsaan suhteen. :) (Eiku joo ne meniki vaa päällekkäin.) Elämästä ja virheistä ja suhteista voi kai oppia. Yleensä vika ei varmasti oo hirveesti molemmissakaan osapuolissa vaan niitten osapuolien yhteensopimattomuudessa. Mä uskon että jokanen kuuluu jollekin ja jokanen löytyy jonkun jonka kanssa "pärjää". Kuulostaapa hienolta toi pärjää. :D Mutta hei, eikö kaikki yleensä johdukin jollakin tavalla siitä että asioista ollaan eri mieltä tai haetaan eri asioita ja siksi kaikki kaatuu? Jostain syystä toiset vain eivät sovi yhteen. Ei sille kai voi mitään. Onneksi suuri rakkaus yhdistää sen verran että suht helpohkoista eroavaisuuksista saattaa päästä yli. Aina toki täytyy miettiä mikä on minkäkin arvoista.
Hienoa on seurustellessa se kun toisen kanssa saa olla ihan oma itsensä. Voi hulluilla ja olla paljon rennommin kuin monen muun kanssa. Ja silti toinen rakastaa (yleensä) juuri sellaisena kuin olet. Ja jopa pitää susta sellasena omana sekopäisenä ittenäs joka näyttää välillä avaruusoliolta niinkuin me kaikki ihmiset. Ja joka on välillä niin hassulla päällä tai vaikka vihainen ja ärtynyt.
Elämä olis kiva jakaa jonkun kanssa. Tottakai se on mielellekin hyväksi olla jonkun kanssa, itsetunto kohenee kun joku josta itse välittää niin välittää myös paljon susta ja arvostaa sua ja sun asioita. Pysyy rinnallasi missä tahansa tilanteessa.
Parasta olisi tietenkin se kun saisi olla toisen kanssa niin kauan että vanhenee yhdessä. Jos onnistuu niin hyvän suhteen kehittämään. Mikä olisikaan mukavinta kuin vanhana kävellä käsi kädessä katuja ja katsella toisen ryppyistä naamaa ja hymyä muistaen vielä kuinka komistus hän olikaan nuorempana. Ja on epäilemättä vielä silloinkin omissa silmissä. Lisääntyneen elämän viisauden kera.
Toki yksinkin täytyy pärjätä. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät voi tehdä mitään asioita yksin. Tai hoitaa asioita yksin. Yläasteella jotkut tarvitsivat aina hirveän lauman mukaansa jos pitää viedä paperi jonnekin opettajan huoneeseen tai pitää käydä sanomassa joku asia. Myös jos täytyy käydä jossain vaikkapa pankissa tai shoppailemassa niin on ihan mahdotonta käydä yksin. Itsenäinen kannattaa olla. Ei joudu pulaan jos jää oikeasti yksin tai joutuu tehdä asioita yksin. Myöskän ystäviä ei saa siksi unohtaa seurustelun aikana ettei sitten tosiaan jää yksin jossen oman kultapupun kanssa suhde ei kestäkään ikuisesti.
Ystävät on tärkeitä. Kannattaa muista se ja pitää niistä kiinni. Yksin täytyy myös pärjätä mutta ystävien tuki on korvaamaton. Ihminen ei pärjää kokonaan yksin. Ja parisuhde värittää myös elämää kivasti.
Hyvää pimeää ja masentavaa iltaa kaikille. <3 Myöskin sateista.
Missä sitten oletkin, oman kullan kainalossa tai vittuuntuneena yksin datailemassa niin kuin minä. :D
12 kommenttia:
Oon niin samaa mieltä ku sä noissa kahessa vikassa kappaleessa, kaverit on tärkeitä ja itsenäinen pitää olla! Söpö kuva susta :---D Oli myös hauskaa nähä gogoja, niitäkää nähny vuosiin.
So G: Niimpä! :) Ei sitä pärjäisi yhtään jos ei olisi ollenkaan itsenäinen. Ja kiitos! Joo mulla on myös spaissari valokuvia ja noita gogoja löytyy sellanen rasia täynnä :D Pokemon kortit oon jonnekin hävittänyt :<
Söpö teksti ! :) Oon ihan samaa mieltä sun kans näis asiois. :)
Jossu: Kiitos! :) Niimpä. :p sun blogi on muuten just kiva!
minkä ikäinen olet? kirjoitat (ja kuvien perusteella pukeudut) ihan kuten angstinen teini eikä ihme että olet yksin, jos noin epätoivoisesti kaipaat seurustelua :D
Anonyymi: Ai se tekee epätoivoiseksi kun kirjoittaa/mainitsee ääneen että mieluummin seurustelisi kuin olisi yksin? :D huhhuh. Ja 20 olen. Mulle aika sama miltä sitten näytän, ihan jo ulkonäköni puolesta näytän monesta nuoremmalt, en vain tyylistäni. :) joten... Ja olen vain realistinen, en angstinen.
No mitä sitten pädet siitä että pitää osata olla yksinkin josset kuitenkaan itse siihen pysty? :) Ei pidä ihmetellä ettei kelpaa kellekkään jos niin paljon hakee ja tahtoo olla jonkun kanssa että antaa itsestään epätoivoisen kuvan! Ja tarkoitatko realistisella sitä että kaikki olisi onnellisempia suhteessa kuin yksin (mikä ei todellakaan ole totta, vaan merkki epäkyspyydestä ja läheisyysriippuvuudesta) ?
Anonyymi: Miksen pystyisi, juurihan olen yksin? :D sanoin että olisin onnellisempi jos seurustelisin. Eri asia kuin että en pystyisi olemaan yksin. En sanonut etten pysty olemaan yksin, tottakai täytyy pystyä. Ja en mielestäni anna itsestäni epätoivoista kuvaa jos sanoo että parisuhde olisi kiva, monet muutkin myöntävät sen asian. Ja ei, en edelleenkään ole sanonut että kaikki olisivat onnellisempia suhteessa vaan että minä itse olisin! :D Lueppas paremmin. Realistisella tarkoitin sitä kun sanoit että kirjoitan angstisesti, niin en kirjoita vaan kirjoitan realistisesti ja niin miten asiat ovat. Toki kirjoitustyylini voi olla hieman angstinen. Ja en ole myöskään sanonut etten kelpaisi kenellekään.
Ihan kokemuksestako puhut?
Anonyymi: Tarkalleen ottaen missä asiassa tarkoitat?
Sitä että miten seurustelu vaikuttaa ihmiseen ja mieleen? :)
Anonyymi: En tietenkään puhu kuin joku kaikkitietävä joka tietää miten seurustelu vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen. Edelleen blogissa kerrotaan omia mielipiteitä. Ja olen joo seurustellut joskus joten tottaki tollaset asiat vaikuttaa omiin ajatuksiin ja kuvitelmiin kaikesta. mutta nää mitä oon kirjottanut ei kyllä vaadi mitään kokemusta seurustelusta että voisi kirjoittaa tämmöstä. vaan ihan omia ajatuksia. Ihan se ihmisen luonneki vaikuttaa siihen miten seurustelu vaikuttais ihmiseen ja mieleen. juunou. ja miksi pitää tympeästi puhua että ihanko kokemuksesta puhut, miksi pitäisi välttämättä puhua kokemuksesta, puhun siitä mitä mieltä olen asioista?
Lähetä kommentti