Pölinää

Tänään luvassa suursiivous, taas. Tänään ajattelin kyllä oikeasti toteuttaa sen. Mun olis tarkotus siivouksen jälkeen kiinnittää sellanen kiva valojohto katonrajaan, sellanen tosi nätti joka olis pimeessä huoneessa kiva piriste. Viikonloppuna olis myös pikkujoulut tiedossa joten huoneen kuuluukin olla edustuskunnossa, siihen mennessä sen siis täytyy olla siisti.

Mun huone olis tosi nätti siistinä. Oon "sisustanut" sitä harkiten ja oman tyylin mukaisesti, tykkään tavaroistani paljon. Olis kiva vain kun se nättiys erottuis romukasojen keskeltä. :D Ja jos saisin vihdoinkin otettua kuvia huoneestani ja tehtyä vaikka videopostauksen!

Tää lumikinosten kasatuminen on aika yllätys. Viikko sitten tyyliin ei ollut vielä lunta, nyt on sitten oikein kunnolla. Positiivista on se ettei oo enää niin pimeää kun se heijastaa valoa. :)

Toivottavasti mulla on kotona jotain, millä kiinnittää ne valot katonrajaan!

Maaseutu vai kaupunki, kumpi on pelottavampi?

Tällä otsikolla kirjoitin tekstin lukiossa ollessani. Muistelisin että tää on lukion ekalta, löysin aineen rytättynä jostain isosta kasasta kun siivosin vanhoja tavaroita. :D Luen sen itsekin pitkästä aikaa, samalla kirjoittaessani sitä tähän. En muista yhtään mitä siinä lukee!

"On pieni mökki pellon ja metsän reunalla. Ulkona on pimeää, lumikaan ei valaise ympäristöä. Maaseudun hiljaisuus tekee alueesta entistäkin pelottavamman, ja pieni rapsahduskin saa miltei hypähtämään ilmaan.

Saunamökkiin on 100 metriä matkaa mökin terassilta. Maa on jäinen ja nurmikko rapisee jalkojen alla. Kauhusta kankeana lähden kävelemään saunamökkiin vilkuillen koko ajan ympärilleni. Juoksen loppumatkan ja paiskaan saunan oven kiinni perässäni.

Olen kaupunki-ihminen. Koko ikäni olen kaupungissa asunut ja tottunut sen "vaaroihin". Kaupunkia en koe vaaralliseksi paikaksi.

Monet pitävät kaupunkia vaarallisempana asuinpaikkana kuin maaseutua. Niin se itse asiassa onkin, mutta minä itse koen sen turvallisemmaksi paikaksi kuin vaikka kesämökin.

Kaupunki on usein iltaisinkin valaistu ja siellä liikkuu vähintään muutamia ihmisiä. Kaupungissa ei myöskään ole puita peittämässä näkyvyyttä, joten tuntuu turvalliselta, kun tuntee näkevänsä miltei kaiken eikä ole pelottavan synkkää metsää vieressä.

Maaseudulla tuijotan pimeää, synkkää metsä peläten, että siellä on joku, vaikka todennäköisimmin siellä liikkuu vain oravia ja pikkulintuja.

Istun saunan lauteilla lämpimässä. Ikkunat ovat huurussa, enkä näe niistä ulos. Mitä jos joku vaanii minua ulkopuolella, tuijottaa minua kasvot aivan kiinni lasissa ja näkee hahmoni mutta minä en häntä? Minne pääsisin piiloon? Muut perheenjäsenet ovat 100 metrin päässä toisessa mökissä. Kuka minua auttaisi, jos joku metsässä asuva hullu oikeasti hyökkäisi?

Tälläisiä muun muassa mietin mökille saunan lauteilla istuessani. Pelkään välillä aivan kamalasti sitä hiljaisuutta ja pimeyttä. Pienikin ääni ulkona saa mielikuvituksen laukkaamaan, kun taas kaupungissa sama ääni ei aiheuttaisi välttämättä mitään reaktiota.

Maaseudulla pelottavaa on juuri se rauhallisuus, hiljaisuus ja talvisin myös synkkyys. Vaikka maaseudulla onkin oikeasti turvallisempaa asua ja vähemmän tapahtuu onnettomuuksia niin itselleni riittää se että kaupungissa koen enemmän turvallisuudentunnetta. Se on tärkeämpi asia kuin se missä oikeasti ja tilastollisesti on turvallista.

Joskus iltaisin pelkään kaupungissakin, mutta juuri se pimeys ja hiljaisuus pelottavat. Yksin kotonakin on tietyllä tavalla pelottaa mennä nukkumaan hiljaisuuden vuoksi.

En ikinä voisi muuttaa maalle, siellä en pärjäisi. Kaupungissa olen koko ikäni asunut ja oppinut täällä elämään. Maaseutuelämää en voisi kuvitellakaan, enkä sitä haluaisi."

----

Voi kamala kuinka tönkköistä tekstiä. :D Ei mikään ihme että sain arvosanaksi 6 ja perässä lukee "Karsi turhat se-sanat. Laadi aluksi jäsentely aineeseen."

Ei voisi miltei epäselvemmin ja tönkömmin kirjoittaakaan. Taisi kyllä olla ihan lukion ekalla tehty tämä. Toisaalta ei musta mikään superkirjoittaja muutenkaan ole kehkeytynyt, mutta toivottavasti en ihan noin kuitenkaan enää kirjoita...

Ainekirjoituksen pakollisuus vaikuttaa tietty myös välillä tönkköisyyteen. Jos on vaikea puristaa tekstiä ulos niin ei se kauhean luontevasti sieltä tule.

Rakkaus

Oon ollut jotenki tosi lamaantunut viime aikoina. Vituttanut erinäiset asiat ja oon ollu täysin jumis vaan. Ei sen kummempia. Rupesin tänään kelailemaan "rakkautta". Oishan se mukavaa jos olis joku jonka kanssa tulis hemmetin hyvin toimeen ja vois viettää aikaa, joku joka olis mulle se ainutlaatunen. Seurustelu olis ihan kiva juttu. Tosiaan varmaan aika moni yksinäinen tällä hetkellä kaipaa sitä. Mut niinhän se kai on että etsimällä ei löydä, pitää vaan odottaa niin joskus joku sattuu kohalleen. Musta tuntuu vaan että mä olisin paljon onnellisempi jonkun kanssa kuin yksin.

Suhteetkin kaatuu niin vitun tyhmiin asioihin välillä. Aika hyvin kun taas bloggeri kaato tän mun kuvan vinoon itestään, tais haluta kaataa ton mun savipatsaan suhteen. :) (Eiku joo ne meniki vaa päällekkäin.) Elämästä ja virheistä ja suhteista voi kai oppia. Yleensä vika ei varmasti oo hirveesti molemmissakaan osapuolissa vaan niitten osapuolien yhteensopimattomuudessa. Mä uskon että jokanen kuuluu jollekin ja jokanen löytyy jonkun jonka kanssa "pärjää". Kuulostaapa hienolta toi pärjää. :D Mutta hei, eikö kaikki yleensä johdukin jollakin tavalla siitä että asioista ollaan eri mieltä tai haetaan eri asioita ja siksi kaikki kaatuu? Jostain syystä toiset vain eivät sovi yhteen. Ei sille kai voi mitään. Onneksi suuri rakkaus yhdistää sen verran että suht helpohkoista eroavaisuuksista saattaa päästä yli. Aina toki täytyy miettiä mikä on minkäkin arvoista.

Hienoa on seurustellessa se kun toisen kanssa saa olla ihan oma itsensä. Voi hulluilla ja olla paljon rennommin kuin monen muun kanssa. Ja silti toinen rakastaa (yleensä) juuri sellaisena kuin olet. Ja jopa pitää susta sellasena omana sekopäisenä ittenäs joka näyttää välillä avaruusoliolta niinkuin me kaikki ihmiset. Ja joka on välillä niin hassulla päällä tai vaikka vihainen ja ärtynyt.

Elämä olis kiva jakaa jonkun kanssa. Tottakai se on mielellekin hyväksi olla jonkun kanssa, itsetunto kohenee kun joku josta itse välittää niin välittää myös paljon susta ja arvostaa sua ja sun asioita. Pysyy rinnallasi missä tahansa tilanteessa.

 Parasta olisi tietenkin se kun saisi olla toisen kanssa niin kauan että vanhenee yhdessä. Jos onnistuu niin hyvän suhteen kehittämään. Mikä olisikaan mukavinta kuin vanhana kävellä käsi kädessä katuja ja katsella toisen ryppyistä naamaa ja hymyä muistaen vielä kuinka komistus hän olikaan nuorempana. Ja on epäilemättä vielä silloinkin omissa silmissä. Lisääntyneen elämän viisauden kera.

Toki yksinkin täytyy pärjätä. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät voi tehdä mitään asioita yksin. Tai hoitaa asioita yksin. Yläasteella jotkut tarvitsivat aina hirveän lauman mukaansa jos pitää viedä paperi jonnekin opettajan huoneeseen tai pitää käydä sanomassa joku asia. Myös jos täytyy käydä jossain vaikkapa pankissa tai shoppailemassa niin on ihan mahdotonta käydä yksin. Itsenäinen kannattaa olla. Ei joudu pulaan jos jää oikeasti yksin tai joutuu tehdä asioita yksin. Myöskän ystäviä ei saa siksi unohtaa seurustelun aikana ettei sitten tosiaan jää yksin jossen oman kultapupun kanssa suhde ei kestäkään ikuisesti.

Ystävät on tärkeitä. Kannattaa muista se ja pitää niistä kiinni. Yksin täytyy myös pärjätä mutta ystävien tuki on korvaamaton. Ihminen ei pärjää kokonaan yksin. Ja parisuhde värittää myös elämää kivasti.

Hyvää pimeää ja masentavaa iltaa kaikille. <3 Myöskin sateista.

Missä sitten oletkin, oman kullan kainalossa tai vittuuntuneena yksin datailemassa niin kuin minä. :D

Miksi en pidä tyyli/muotiblogia?

Koska mun ostosmäärän perusteella mulla tosiaan ois verukkeita siihen. Uusia ostoksia tulis paljon, ja usein. Tulhaaja-Katja.

Tänään kaupan kassalla eräs miehenkilö kehui sormustani ja kysyi että mitä materiaalia se on. Itse siinä sitten ylpeänä kehuin että hopeaahan se ja kivet jotain perus korukiviä mutta kestää ainakin käyttöä paremmin kuin rihkamakorut. En muista tarkalleen mitä mies vastasi mutta jotain "Maallinen rikkaus ei merkitse mitään, vaan se rikkaus joka tulee taivaasta."

Vaikutti hieman johdatellulta hänen menetelmänsä. Ensin kehuu sormusta jonka hän arvaa olevan hieman arvokkaampi kuin perus 5 euroa ja siitä saa mulle hieman tyhmän olon aikaiseksi. Tuli vähän sellanen fiilis että jaa mulleko sit vaan raha jotain merkitsee, vaikka oonki tarkka mitä ostan ja koitan ostaa laadukasta niin ihanku mulle kaikki kaikessa sit ois hienot korut ja kuteet.

Osittain toi sai mut taas miettimään omaa rahankäyttöä ja sitä kautta sitä että hyvä vaan etten pidä mitään tyyli tai muotiblogia.

Muutenkin tulee osteltua jo sen verran, tänään käväisin ennen töihin menoa vähäsen Kampissa kasvattamassa sormuskokoelmaani. Tälä kertaa rihkamasormuksia.

 Ei välttämättä mutta muotibloggaajile voi tulla pakollinen tarve saada kuvia koko ajan uusista tuotteista. Jos aiheet käyvät muuten vähiin muodin ja tyylin saralla niin voi aina kuvata uusia ostoksiaan.

 Tykkään itse kirjoittaa tämmöstä blogia, jossa sinänsä mulla ei edes ole aihealuetta. Yksinkertaisesti haluan vain kertoa ajatuksiani ja kaikkea mieleenjuolahtavaa. Toki tänne eksyy sekaan ostoksia, mutta koska yritän välttää niitä, niitä tulee paljon harvemmin. Kaikista kivoimmat tietenkin lisään tänne.

 Muotiblogia kirjoittaessa mua alkaisi ainakin ahdistaa. Jotenkin se aihealueen suppeus ja se fiilis että apuaah mun täytyy ostaa nyt jotain lisää, aiheet vähissä ja jos ei sitten hetkeen olekaan ostanut mitään niin tulee tyhmä fiilis kun ei saa uutta asiaa blogiinsa. Mun blogin sisällön kanssa mulle ei ole mitään stressiä minkään suhteen.

 Yritin äsken miettiä minkälaiseksi edes kuvailisin blogini sisältöä. Todella vaikea sanoa, en tosiaankaan tiedä. Tää on vain minä. Ei toki kerro kaikkea musta, mutta kuvaa mua kyllä hyvin.

Asiakkaan puheit alkoi kyllä sillä hetkellä ahdistaa. Ei mua sinänsä edes kiinnosta. Mutta juuri se tilanne kun on itse ns. kehunut ostaneensa jotain laadukasta ja kestävää ja hieman kalliimpaakin niin toinen puhuu siihen tyyliin kuin musta maallinen omaisuus olisi kaikki kaikessa. Oikeen ansaan osas toi ajaa. Ei siinä mitään. Miten musta tuntuu tänään että mun teksti ei solju kauhean järkevästi? En saa muodostettua fiksua lauseita ja sellasta asiaa ihan kuin piti sanoa. :D Pistetäänpä se pitkän päivän piikkiin vaikka...

Ostin parit piikit rustokoruun :)

Ja tosiaan, kaikki ostokset tältä päivältä, shoppailuhirmu kuoriutui minusta taas vaihteeksi esiin!
Pian nukkumaan ja huomenna taas töihin.

Lisäkuvia tatskasta

Musta tää on niin upee kun näkyy edestäkin noin kivasti. :) Nice!

Pikkasen täytyisi kyllä käydä värityttämässä tätä lisää, pitäs vaan sitä aikaa repiä jostain.

Minä ja arpinen jalkani. :D Vetäsin uudella höylällä ilmeisesti hieeman liian lujaa tuosta polven alapuolelta kun lähti nahat mukana.

Tänään varmaankin ostamaan uudet farkut ja ehkä jotain muuta mukavaa. Jos vaan keksis jotain. On melkein jo hirmu nälkä joten voisin mennä syömään kohta.

Joo... Eipä tässä muuta tällä hetkellä. :)