Hieman joulufiiliksiä

Heissan pitkästä aikaa! Mitä kuuluilee? Oon ehkä pikkasen herännyt tästä talvihorroksesta ja alkanut tottua tähän hirveään lumen määrään ja kylmyyteen ja kaikkeen. Ärsyttävintä on kun lumi ja kylmyys vituttaa niin paljon ettei jaksa enää panostaa pukeutumiseensa ja itseensä niin paljon, kun toi kylmyys masentaa liikaa. :D Huoh eipä nyt lannistuta näin pienistä...

Mulla on ihan työ-vapaa joulu. Kiva homma. Ei ollut aattonakaan duunia, aatonaattona olin yhdeksään töissä ja sitten siitä alkoi kolmen päivän "loma." Tää rentoutuminen on kyllä tosiaan tuntunut lomalta, mikä on tosi hyvä juttu! Saanut vähän lepuutella hermojaan kun on vähän pakostakin relaillut kotona ja syönyt ylihyvää ruokaa. :)

 Iskä leikkaa joulukinkkua.

Yllä oli vähän ruokakuvia. Huonetta en saanut ihan joulukuntoon kuitenkaan, oli liian kiire hengailla kavereitten kanssa, tehdä töitä sun muuta, lahjojenkin hankkimisessa tuli aivan älytön kiire! :D Meinasi paniikki iskeä mutta hoituipa sekin sitten. Sain tosi mukavia lahjoja, niistä ehkä kuvia myöhemmin.



Tein yhelle kaverille lapaset, tässä kuva toisesta keskeneräisestä. :) Onneksi ne valmistuivat mukavasti jouluksi!

Hyvää joulua vielä! Mites oma aattonne meni?

Pölinää

Tänään luvassa suursiivous, taas. Tänään ajattelin kyllä oikeasti toteuttaa sen. Mun olis tarkotus siivouksen jälkeen kiinnittää sellanen kiva valojohto katonrajaan, sellanen tosi nätti joka olis pimeessä huoneessa kiva piriste. Viikonloppuna olis myös pikkujoulut tiedossa joten huoneen kuuluukin olla edustuskunnossa, siihen mennessä sen siis täytyy olla siisti.

Mun huone olis tosi nätti siistinä. Oon "sisustanut" sitä harkiten ja oman tyylin mukaisesti, tykkään tavaroistani paljon. Olis kiva vain kun se nättiys erottuis romukasojen keskeltä. :D Ja jos saisin vihdoinkin otettua kuvia huoneestani ja tehtyä vaikka videopostauksen!

Tää lumikinosten kasatuminen on aika yllätys. Viikko sitten tyyliin ei ollut vielä lunta, nyt on sitten oikein kunnolla. Positiivista on se ettei oo enää niin pimeää kun se heijastaa valoa. :)

Toivottavasti mulla on kotona jotain, millä kiinnittää ne valot katonrajaan!

Maaseutu vai kaupunki, kumpi on pelottavampi?

Tällä otsikolla kirjoitin tekstin lukiossa ollessani. Muistelisin että tää on lukion ekalta, löysin aineen rytättynä jostain isosta kasasta kun siivosin vanhoja tavaroita. :D Luen sen itsekin pitkästä aikaa, samalla kirjoittaessani sitä tähän. En muista yhtään mitä siinä lukee!

"On pieni mökki pellon ja metsän reunalla. Ulkona on pimeää, lumikaan ei valaise ympäristöä. Maaseudun hiljaisuus tekee alueesta entistäkin pelottavamman, ja pieni rapsahduskin saa miltei hypähtämään ilmaan.

Saunamökkiin on 100 metriä matkaa mökin terassilta. Maa on jäinen ja nurmikko rapisee jalkojen alla. Kauhusta kankeana lähden kävelemään saunamökkiin vilkuillen koko ajan ympärilleni. Juoksen loppumatkan ja paiskaan saunan oven kiinni perässäni.

Olen kaupunki-ihminen. Koko ikäni olen kaupungissa asunut ja tottunut sen "vaaroihin". Kaupunkia en koe vaaralliseksi paikaksi.

Monet pitävät kaupunkia vaarallisempana asuinpaikkana kuin maaseutua. Niin se itse asiassa onkin, mutta minä itse koen sen turvallisemmaksi paikaksi kuin vaikka kesämökin.

Kaupunki on usein iltaisinkin valaistu ja siellä liikkuu vähintään muutamia ihmisiä. Kaupungissa ei myöskään ole puita peittämässä näkyvyyttä, joten tuntuu turvalliselta, kun tuntee näkevänsä miltei kaiken eikä ole pelottavan synkkää metsää vieressä.

Maaseudulla tuijotan pimeää, synkkää metsä peläten, että siellä on joku, vaikka todennäköisimmin siellä liikkuu vain oravia ja pikkulintuja.

Istun saunan lauteilla lämpimässä. Ikkunat ovat huurussa, enkä näe niistä ulos. Mitä jos joku vaanii minua ulkopuolella, tuijottaa minua kasvot aivan kiinni lasissa ja näkee hahmoni mutta minä en häntä? Minne pääsisin piiloon? Muut perheenjäsenet ovat 100 metrin päässä toisessa mökissä. Kuka minua auttaisi, jos joku metsässä asuva hullu oikeasti hyökkäisi?

Tälläisiä muun muassa mietin mökille saunan lauteilla istuessani. Pelkään välillä aivan kamalasti sitä hiljaisuutta ja pimeyttä. Pienikin ääni ulkona saa mielikuvituksen laukkaamaan, kun taas kaupungissa sama ääni ei aiheuttaisi välttämättä mitään reaktiota.

Maaseudulla pelottavaa on juuri se rauhallisuus, hiljaisuus ja talvisin myös synkkyys. Vaikka maaseudulla onkin oikeasti turvallisempaa asua ja vähemmän tapahtuu onnettomuuksia niin itselleni riittää se että kaupungissa koen enemmän turvallisuudentunnetta. Se on tärkeämpi asia kuin se missä oikeasti ja tilastollisesti on turvallista.

Joskus iltaisin pelkään kaupungissakin, mutta juuri se pimeys ja hiljaisuus pelottavat. Yksin kotonakin on tietyllä tavalla pelottaa mennä nukkumaan hiljaisuuden vuoksi.

En ikinä voisi muuttaa maalle, siellä en pärjäisi. Kaupungissa olen koko ikäni asunut ja oppinut täällä elämään. Maaseutuelämää en voisi kuvitellakaan, enkä sitä haluaisi."

----

Voi kamala kuinka tönkköistä tekstiä. :D Ei mikään ihme että sain arvosanaksi 6 ja perässä lukee "Karsi turhat se-sanat. Laadi aluksi jäsentely aineeseen."

Ei voisi miltei epäselvemmin ja tönkömmin kirjoittaakaan. Taisi kyllä olla ihan lukion ekalla tehty tämä. Toisaalta ei musta mikään superkirjoittaja muutenkaan ole kehkeytynyt, mutta toivottavasti en ihan noin kuitenkaan enää kirjoita...

Ainekirjoituksen pakollisuus vaikuttaa tietty myös välillä tönkköisyyteen. Jos on vaikea puristaa tekstiä ulos niin ei se kauhean luontevasti sieltä tule.

Rakkaus

Oon ollut jotenki tosi lamaantunut viime aikoina. Vituttanut erinäiset asiat ja oon ollu täysin jumis vaan. Ei sen kummempia. Rupesin tänään kelailemaan "rakkautta". Oishan se mukavaa jos olis joku jonka kanssa tulis hemmetin hyvin toimeen ja vois viettää aikaa, joku joka olis mulle se ainutlaatunen. Seurustelu olis ihan kiva juttu. Tosiaan varmaan aika moni yksinäinen tällä hetkellä kaipaa sitä. Mut niinhän se kai on että etsimällä ei löydä, pitää vaan odottaa niin joskus joku sattuu kohalleen. Musta tuntuu vaan että mä olisin paljon onnellisempi jonkun kanssa kuin yksin.

Suhteetkin kaatuu niin vitun tyhmiin asioihin välillä. Aika hyvin kun taas bloggeri kaato tän mun kuvan vinoon itestään, tais haluta kaataa ton mun savipatsaan suhteen. :) (Eiku joo ne meniki vaa päällekkäin.) Elämästä ja virheistä ja suhteista voi kai oppia. Yleensä vika ei varmasti oo hirveesti molemmissakaan osapuolissa vaan niitten osapuolien yhteensopimattomuudessa. Mä uskon että jokanen kuuluu jollekin ja jokanen löytyy jonkun jonka kanssa "pärjää". Kuulostaapa hienolta toi pärjää. :D Mutta hei, eikö kaikki yleensä johdukin jollakin tavalla siitä että asioista ollaan eri mieltä tai haetaan eri asioita ja siksi kaikki kaatuu? Jostain syystä toiset vain eivät sovi yhteen. Ei sille kai voi mitään. Onneksi suuri rakkaus yhdistää sen verran että suht helpohkoista eroavaisuuksista saattaa päästä yli. Aina toki täytyy miettiä mikä on minkäkin arvoista.

Hienoa on seurustellessa se kun toisen kanssa saa olla ihan oma itsensä. Voi hulluilla ja olla paljon rennommin kuin monen muun kanssa. Ja silti toinen rakastaa (yleensä) juuri sellaisena kuin olet. Ja jopa pitää susta sellasena omana sekopäisenä ittenäs joka näyttää välillä avaruusoliolta niinkuin me kaikki ihmiset. Ja joka on välillä niin hassulla päällä tai vaikka vihainen ja ärtynyt.

Elämä olis kiva jakaa jonkun kanssa. Tottakai se on mielellekin hyväksi olla jonkun kanssa, itsetunto kohenee kun joku josta itse välittää niin välittää myös paljon susta ja arvostaa sua ja sun asioita. Pysyy rinnallasi missä tahansa tilanteessa.

 Parasta olisi tietenkin se kun saisi olla toisen kanssa niin kauan että vanhenee yhdessä. Jos onnistuu niin hyvän suhteen kehittämään. Mikä olisikaan mukavinta kuin vanhana kävellä käsi kädessä katuja ja katsella toisen ryppyistä naamaa ja hymyä muistaen vielä kuinka komistus hän olikaan nuorempana. Ja on epäilemättä vielä silloinkin omissa silmissä. Lisääntyneen elämän viisauden kera.

Toki yksinkin täytyy pärjätä. En ymmärrä ihmisiä jotka eivät voi tehdä mitään asioita yksin. Tai hoitaa asioita yksin. Yläasteella jotkut tarvitsivat aina hirveän lauman mukaansa jos pitää viedä paperi jonnekin opettajan huoneeseen tai pitää käydä sanomassa joku asia. Myös jos täytyy käydä jossain vaikkapa pankissa tai shoppailemassa niin on ihan mahdotonta käydä yksin. Itsenäinen kannattaa olla. Ei joudu pulaan jos jää oikeasti yksin tai joutuu tehdä asioita yksin. Myöskän ystäviä ei saa siksi unohtaa seurustelun aikana ettei sitten tosiaan jää yksin jossen oman kultapupun kanssa suhde ei kestäkään ikuisesti.

Ystävät on tärkeitä. Kannattaa muista se ja pitää niistä kiinni. Yksin täytyy myös pärjätä mutta ystävien tuki on korvaamaton. Ihminen ei pärjää kokonaan yksin. Ja parisuhde värittää myös elämää kivasti.

Hyvää pimeää ja masentavaa iltaa kaikille. <3 Myöskin sateista.

Missä sitten oletkin, oman kullan kainalossa tai vittuuntuneena yksin datailemassa niin kuin minä. :D

Miksi en pidä tyyli/muotiblogia?

Koska mun ostosmäärän perusteella mulla tosiaan ois verukkeita siihen. Uusia ostoksia tulis paljon, ja usein. Tulhaaja-Katja.

Tänään kaupan kassalla eräs miehenkilö kehui sormustani ja kysyi että mitä materiaalia se on. Itse siinä sitten ylpeänä kehuin että hopeaahan se ja kivet jotain perus korukiviä mutta kestää ainakin käyttöä paremmin kuin rihkamakorut. En muista tarkalleen mitä mies vastasi mutta jotain "Maallinen rikkaus ei merkitse mitään, vaan se rikkaus joka tulee taivaasta."

Vaikutti hieman johdatellulta hänen menetelmänsä. Ensin kehuu sormusta jonka hän arvaa olevan hieman arvokkaampi kuin perus 5 euroa ja siitä saa mulle hieman tyhmän olon aikaiseksi. Tuli vähän sellanen fiilis että jaa mulleko sit vaan raha jotain merkitsee, vaikka oonki tarkka mitä ostan ja koitan ostaa laadukasta niin ihanku mulle kaikki kaikessa sit ois hienot korut ja kuteet.

Osittain toi sai mut taas miettimään omaa rahankäyttöä ja sitä kautta sitä että hyvä vaan etten pidä mitään tyyli tai muotiblogia.

Muutenkin tulee osteltua jo sen verran, tänään käväisin ennen töihin menoa vähäsen Kampissa kasvattamassa sormuskokoelmaani. Tälä kertaa rihkamasormuksia.

 Ei välttämättä mutta muotibloggaajile voi tulla pakollinen tarve saada kuvia koko ajan uusista tuotteista. Jos aiheet käyvät muuten vähiin muodin ja tyylin saralla niin voi aina kuvata uusia ostoksiaan.

 Tykkään itse kirjoittaa tämmöstä blogia, jossa sinänsä mulla ei edes ole aihealuetta. Yksinkertaisesti haluan vain kertoa ajatuksiani ja kaikkea mieleenjuolahtavaa. Toki tänne eksyy sekaan ostoksia, mutta koska yritän välttää niitä, niitä tulee paljon harvemmin. Kaikista kivoimmat tietenkin lisään tänne.

 Muotiblogia kirjoittaessa mua alkaisi ainakin ahdistaa. Jotenkin se aihealueen suppeus ja se fiilis että apuaah mun täytyy ostaa nyt jotain lisää, aiheet vähissä ja jos ei sitten hetkeen olekaan ostanut mitään niin tulee tyhmä fiilis kun ei saa uutta asiaa blogiinsa. Mun blogin sisällön kanssa mulle ei ole mitään stressiä minkään suhteen.

 Yritin äsken miettiä minkälaiseksi edes kuvailisin blogini sisältöä. Todella vaikea sanoa, en tosiaankaan tiedä. Tää on vain minä. Ei toki kerro kaikkea musta, mutta kuvaa mua kyllä hyvin.

Asiakkaan puheit alkoi kyllä sillä hetkellä ahdistaa. Ei mua sinänsä edes kiinnosta. Mutta juuri se tilanne kun on itse ns. kehunut ostaneensa jotain laadukasta ja kestävää ja hieman kalliimpaakin niin toinen puhuu siihen tyyliin kuin musta maallinen omaisuus olisi kaikki kaikessa. Oikeen ansaan osas toi ajaa. Ei siinä mitään. Miten musta tuntuu tänään että mun teksti ei solju kauhean järkevästi? En saa muodostettua fiksua lauseita ja sellasta asiaa ihan kuin piti sanoa. :D Pistetäänpä se pitkän päivän piikkiin vaikka...

Ostin parit piikit rustokoruun :)

Ja tosiaan, kaikki ostokset tältä päivältä, shoppailuhirmu kuoriutui minusta taas vaihteeksi esiin!
Pian nukkumaan ja huomenna taas töihin.

Lisäkuvia tatskasta

Musta tää on niin upee kun näkyy edestäkin noin kivasti. :) Nice!

Pikkasen täytyisi kyllä käydä värityttämässä tätä lisää, pitäs vaan sitä aikaa repiä jostain.

Minä ja arpinen jalkani. :D Vetäsin uudella höylällä ilmeisesti hieeman liian lujaa tuosta polven alapuolelta kun lähti nahat mukana.

Tänään varmaankin ostamaan uudet farkut ja ehkä jotain muuta mukavaa. Jos vaan keksis jotain. On melkein jo hirmu nälkä joten voisin mennä syömään kohta.

Joo... Eipä tässä muuta tällä hetkellä. :)

Halloweeni hoitsu

Halloween meni ihan mukavasti, meille tuli vanhoja tuttuja alottelee ja oon kyl tosi ilonen et pitkäst aikaa nähtiin, siinä sen aina tajuaa että kannattaa vaan koittaa pitää ystävyyssuhteita yllä ja repiä sitä aikaa kiireidenkin keskellä. Kun se asia vain loppujen lopuksi on niin että ihmiset eivät olisi mitään ilman toisiansa.

Töistä siis huristelin pikaisesti kotiin kuuden jälkeen, kaverit tuli noin seitsemältä. Himassa vaihoin nopeasti illan asun päälle.

Vähän korjasin vielä meikkiä.

Hoitsu asun ostin Punanaamiosta. Sukat eivät kuuluneet mukaan vaan ostin ne erikseen. Asuun olisi kuulunut "hattukin" mutta se olisi pitänyt jotenkin pinneillä säätää hiuksiin kun se olisi tullut hassusti päälaelle.

Ilmeellä. Meiltä siis lähdettiin baariin sitten törmäilemään muihin tuttuihin. Kaiken kaikkiaan onnistunut ja kiva ilta.

Baarissa en ainakaan hetkeksikään pystynyt unohtamaan että olin pukeutunut. Monet juttelivat että hoitsu voisitko hoitaa mua myöhemmin illalla, yhdelle oli kuulemma henkisiä ongelmia joihin tarvitsisi hoitsun apua. Vikoja löytyi joka lähtöön ilmeisesti. ;)

Miten teidän Halloween meni? :)

Kultainen rusetti

Palkka tuli ja palkka meni.  No ei sentään vielä... :D

Näin tosi ihanan sormuksen H&M:ssä. Poikkesin normaalista kaavastani, ja ostin rihkamakorun! Todella pitkästä aikaa. vihaan sitä kun ne kuluu paskaksi ja värjää sormet. Tää oli kuitenkin niin ihana että oli pakko saada.

Lakkasin kyllä sormuksen renkaan ja muitakin osia läpinäkyvällä lakalla jotta se kestäisi paremmin käyttöä. Toivotaan että kestää suht hyvin. Hinta oli kyllä edullinen, vain 4,95. Tosin sekin olisi vain roskiin heitettyä rahaa jos en tätä olisi lakannut, sillä mulla noista kuluu värit yleensä heti ekan koko päivän käytön jälkeen tai viimeistään parin. Ei kokonaan tietenkään mutta häiritsevästi.

Tänään mulla on suht koti ilta, pari siideriä ajattelin ottaa ja katella telkkaria, siivoillakin pitäisi. Huomenna kavereitten kanssa sitte aluksi ehkä meillä juhlitaan Halloweenia ja sitten baariin. Pukeudun jopa tänä vuonna, en oo varmaan koskaan oikeasti pukeutunut. :D Ostin hoitsu puvun punanaamiosta. Koitan myös meikkaa tosi nätisti ja laittaa hiukset hyvin. Saas nähdä...

Pukeudutko Halloweenina? Jos niin miksikä?

Ruusuja ja pitsiä

 Viikko sitten päätin ostan huoneeseeni ihan vain piristykseksi ruusuja. Ostin ne kaupasta jossa oon töissä, oon katellut niitä monta viikkoa siitä kassalta ja ajatellut että voi kun mä saisin joskus ruusuja! Ei mutta voihan nainen itsekin ostaa itselleen ruusuja. ;p

Noi tosin alkaa olla jo vähän kulahtaneita... Hyvä hoitaja!

Tänään aloitin virkkaamaan uudelle sohvapöydälleni pitsiliinaa. :) Tässä on osa liinasta, liian valmistuu tämmöisistä palasista. Kyseinen pöytä on tuossa alla, tosin se on hieman vaaleampi ja lämpimämmän ruskea. En malta oottaa että saan tän pitsiliinan valmiiksi siihen! Sopii tosi hyvin mun huoneen muuhun sisustukseen.

Mitäs teille kuuluilee?

Uusi harmaa päivä

Hyi hitto, oon huomannu syöväni nykyään hemmetisti kaikkea turhaa ja paskaa, juuri kun sain painoni pari kiloa alemmaksi ja syömisen terveellisemmäksi, niin heti kun vähänkin vituttaa ja ahdistaa niin oon huomannut alkavani ahmimaan ruokaa. Ei hyvä. :( Olo ei oo sit mikään kamalan kiva kun on ihan turvonnut fiilis. Yäk...

Tänään alan ehkä virkkaamaan pitsiliinaa pöydälleni. :) Ja jätän sipsit ja karkit rauhaan. En nyt pakonomaisesti tietenkään, mutta ei oo kiva kun koko ajan syö vain siksi että on jotain pureskeltavaa. Syömisen jälkeen aina suuhun vielä mynthoni tai purkka, mulla on siis koko ajan suussa jotain! Ihan ku olis pakko olla.

Ja siis tän turhan ahmimisen oon vaan huomannut siitä, että syön vaikka mul ei ees oo nälkä. Sellanen olo vaan et hei jotain hyvää pitää saada! Joka on täysin turhaa. :D

Samoin mun shoppailu menee nykyään hieman överiksi. Rahaa vaan menee ja menee. Ja loppujen lopuksi se shoppailu vetää ahdistuksen päälle. Kelaan sillee jaaha, taas sitä rahaa meni. Siinä mielessä oon fiksu että satsaan kyllä laadukkaaseen ja katon mitä ostan, en osta sisänsä mitään turhaa mitä en oikeasti sitten käytäkään...

Joskus jopa ahdistun shoppaillessani niin pahasti että en kun aluksi päätin ostavani jonkun oikeasti tärkeän asian, ja alan haalia lisää tavaraa käsiini, niin kun alan miettimään mitkä niistä kaikista ostan niin painun kaupasta ulos enkä osta mitään, koska siinä vaiheessa jo se tärkein vaikkakin 5 euron ostos ahdistaa sen verran etten voi vaan ostaa mitään. Huoh...