Tänään tuli tosi äryttävä ja ahdistunut olo kun selailin huuto.netissä koruja ja puhdistelin jo omistamiani koruja. Siis niitähän on aivan hitosti!
Ja kun aloin miettimään, niin mitä merkitystä koruilla oikeasti on? Mitä hienoa siinä on edes omistaa näin ison kasan koruja joita en edes käytä, ja kuinkakohan paljon näihinkin on kulunut rahaa? Raha ei sentään puussa kasva, ja useimmat koruni olen ostanut itse työstä ansaitsemallani rahalla. Miksi en siis ole käyttänyt sitä järkevämmin?
Koruilla voi tavallaan ilmaista itseään, ne voivat kuvata vaikka asioita joista pidät.
Tässä yksi lokero mun suureen korumäärään. Kaikki näkyvissä oleva on aitoa hopeaa. Näitä kaikkia ei todellakaan tule käytettyä, joten miksi ne ovat mulla? Miksi olen haalinut tätä näin paljon?
Tässä mun kaikki makeanvedenhelmikorut.
Ja tässä osa hopeasormuksista.
Lisää hopeakoruja...
Pari kultakorua.
Milloin viimeksi olen käyttänyt näitä? En muista! Tai muistan että tuota turkoosia talvella, ja valkeaa helminauhaa vuosi sitten kesällä.
Käsikoruja mulla on sitten enemmänkin. Näitä halvempia versioita.
Kaikki eivät tosiaankaan mahdu yhteen käteen...
...Eikä kahteenkaan.
Tässä mun rippiristi.
Ja mun ihan eka timanttisormus, jonka sain vanhemmilta. Sormus ei enää mahdu mihinkään, ja tuohon se on liian iso. Pitäis käydä pienennyttämässä sitä, koska haluan käyttää sitä ja se on tärkeä mulle. Tässä se myös tuli, korut voivat olla myös tärkeitä ja muistoja hyvistä asioista. Muistan tästä sormuksesta ihanat kesät mökillä, ja kun haaveilin tämän sormuksen kanssa että olisin kihloissa jonkun ihanan kanssa joskus. :) Sormet on hiukkasen kasvaneet tuosta niin ei mahdu enää...
Tän timanttisormuksen ostin sitten huuto.netistä joskus parisen vuotta sitten. Sen tosiaan ajattelin ehkä myydäkin pois...
Tää timanttisormus on myös tärkeä mulle, Tää on kuulunut muistaakseni äidin tädille, jonka kihlasormus tämä oli mutta hänen miehensä kuoli. Äiti sai tämän häneltä kun pääsi ylioppilaaksi, itse sain tämän äidiltäni kun pääsin ylioppilaaksi. :)
Tän korun oon ostanut huuto.netistä myös, oikeastaan ehkä lempikoru tällä hetkellä. 14 karaatin kultaa.
Mutta tosiaan, mitä mä teen tällä kaikella? En sinänsä mitään. Miksi mulla on näitä näin paljon. Se mua alkoi tänään ahdistaa kun halusin lisää koruja vaikka mulla on jo näin paljon näitä, johtuuko mistä, kyllästymisestä? Miksi asioihin kyllästyy nopeasti? Kyse ei oo mistään vaihtelustakaan koska mulla ois näissä vaikka kuinka paljon vaihtelunvaraa mutta ei kyllä tule vaihdeltua ollenkaan, oon päätynyt aina pitämään samoja.
Toisaalta oon miettinyt, että voisko tätä jopa pitää harrastuksena. Tai kutsua sellaiseksi. Mutta heti kun nyt kirjoitin asiasta niin mulle tuli sellainen olo että ei todellakaan, en halua, enkä halua sanoa harrastavani koruja.
Tää teksti ei helpottanut mun koruahdistusta yhtään, ehkä jopa pahensi sitä nyt kun asiasta näin kirjoitti ja kokosi ajatuksia. Ahdistaa myös sekin että sillon kun oon halunnut myydä noita koruja niin en oo saanut myytyä, en ole päässyt niistä eroon. Voisin myydä ne vaikka uusien tieltä pois. :D huh... Jos jotain uusia vaikka tulisin ostamaan.
Koruja on pidetty todella todella kauan ja niitä on tehty vaikka mistä aineista. Niillä on kuvattu korun omistajan asemaa tai sitä mihin ryhmään hän kuuluu. Koruja on alettu tekemään kullasta yms. aineista jotka kestää kulutusta ja käyttöä. Näin ne tärkeät korut säilyvät hyvinä, ja korut joiden kuuluisi säilyä pitkiä aikoja niin eivät rikkoonnu helposti. Esimerkiksi kihla- ja vihkisormukset.
Monet ei ymmärrä mitä järkeä on ostaa kultasormus kun voi ostaa hopeasormuksenkin, siinä vain on oikeastikin se että hopea on paljon pehmeämpää kuin kulta, eikä näin kestä jatkuvaa käyttöä yhtä hyvin ja hopea muotoutuu helposti myöskin.
Mutta niin, nyt alan syömään jäätelöä ja lopetan koruista puhumisen... :D Tuli myös jotenkin lievä ajatuskatko niin vaikea jatkaa kirjoittamista!