Muutto edessä!

Ei nyt siis iiihan pian mutta parin kuukauden päästä saan talot ihan ekaan omaan kotiini. :) Jänskättää.

Kuvassa näkyy talon pohjapiirustus. Oon ite noi huonekalut piirrellyt tonne. Tota sohvakuviota pitää vielä miettiä jonkin verran kyllä että miten sais järkevimmin. Jos tolleen laitan niin saatan laittaa vielä yhden nojatuolin tonne sohvapöytien kuvassa katsottuna "yläpuolelle". Mut tää tuntuu jo niin multa toi kodin pohjapiirros, toi sänkysyvennys on ihana, juuri ja juuri parisänky mahtuu sinne! Kelasin jonkun verhotangon ehkä hommaa siihen yläreunaan. Vitsi että tykkään tosta. Sitten paljon tyynyi sinne ja kaikkee kivaa.

Tänään ois suunnitelmis tehdä yksi sohvapöytäliina valmiiksi. Tossa on kaksi sohvapöytää vierekkäin mitkä yhdistän yhdeksi, teen kuitenkin erilliset liinat jos haluankin laittaa ne erikseen. Virkkaan myös ruokapöytään liinan.

Ikävä aurinkoa

Lunta on tänään pyryttäny taas ihan tuhottomasti. Muutenki toi harmaus ahdistaa ja masentaa. Muistan vielä pari viikkoa sitten kun aurinko kerran näyttäytyi hieman niin kuinka heti jotenki silmät aukenivat hämmästyksestä että wou se tosiaan on vielä olemassa. :'D Talvella auringon olemassaolen jotenkin oikeasti unohtaa jos sitä ei ole koskaan näkyvillä. Koko maailma näyttää avarammalta jos taivas on sininen ja aurinko näkyy kun nyt kun taivas ja maa on samanvärisiä ja joka paikka on yhtä tunkkaisen näköinen.

Voi että muistan tän hetken, oli ehkä joku huhtikuu ja lumet oli juuri sulanut pois melkeimpä kaikki ja pystyi käyttämään jo avokkaita ja aurinko paistoi oikeesti kunnolla! Oon näköjään ikuistanut kuvan siitä auringonhehkusta.

Ja sitten vielä kesäisempiä kuvia...

Kengät käteen ja menoks! Kesäl on jotenki aivan ihana kävellä ilman kenkiä jokapaikassa. Kengät tuntuu kesällä jotenki turhilta ja ahdistavilta. Paljon rennompaa paljain jaloin, vapaampi fiilis.

Lasioven ja parvekkeen kaiteen välissä kaverilla. Olin sen verran litistynyt tohon etten tosiaankaan mahtunut kääntymään tuosta yhtään, hyvä kun sain taaksepäin katsottua ja ilmaistua että hei haluisin sisäänkin täältä. :D

 Rantahiekka tuntuu ihanalta jaloissa. Viime kesä oli aivan mahtava, tulisko jooko jotain samanlaista nyt lisää?

Kesän alun kukkasia. Kevät on ihanaa aikaa, luonto jotenki kirjaimellisesti herää eloon ja kaikki näyttää valosammalta.

Tänään meen käymään Vantaan Villihelmessä. Kyseisessä liikkeessä myydään paljon helmiä ja muita korutarvikkeita. Viimeksi ostin nää kyseiset tarvikkeet sieltä ja väsäsin tän. Nytten haluisin ostaa ehkä turkooseja makeanveden helmiä. Pitäs vaan ehkä vähän suunnitella millaisen jännän korun tällä kertaa tekis. :)

Uni (mielenkiintoinen otsikko)

Näin aivan sairaan outoa ja ahdistavaa unta viime yönä.

"Aluksi paikka oli koulu, jossa liikkui hyvin epämääräistä porukkaa. Ilmapiiri oli kireä ja ahdistava. Hyvin outo. Jossain vaiheessa me piirrettiin jotain karttoja hissan tunnilla mistä saksalaiset tulevat ja hyökkäävät. Oli ennustettu että saksalaiset (?!) hyökkäävät ja tulevat tuhoamaan Suomen.

No, astuin luokasta ulos käytävälle, olin niin pihalla kaikesta, kelasin mennä ulos. Avattuani luokkahuoneen oven, eteeni avautui kuitenkin kauppakeskus, olinkin astunut jostain henkilökunnanhuoneen ovesta ulos. Näin ympärilläni sekasortoa. Ihmiset olivat kuitenkin aika suht rauhallisia mutta jotenkin vaivaantuneen ja pidättyväisen näköisiä. Ihankuin kaikki olisivat pelosta jäykkinä ja yrittäisivät teeskennellä että kaikki on hyvin. No niin ne teeskentelivätkin.

Kun kauppakeskuksessa liikkui, eri kojuilla ihmiset supisivat että missään nimessä paikalta ei saa poistua, liikkeiden pitää olla harkittuja ja suunniteltuja, ei missään nimessä mitään äkkipikaista. Ei äkkipikaisia kädenliikkeitä tai juoksua. Ei epämääräisiä puheita ylettömiin, ettei se säikäyttäisi heitä. Paikalta ei missään nimessä voinut poistua, koska meitä vahdittiin.

Huomasin puheet todenperäisiksi, vähitellen kun jotkut tekivät jotain hieman äkkipikaisempaa, nämä uhkarohkeimmat niin yhtäkkiä vierushenkilöltä kohosi ase otsalle.

Pahinta oli koska kukaan ei tiennyt keitä he olivat. Kauppakeskus oli täynnä ihmisiä, tämä huhu näistä henkilöistä vain pyöri tietenkin näiden viattomien ihmisten keskuudessa. Mutta sitä ei voinut tietää, josko juuri vieressä oleva henkilö kuului heihin tai ei kuulunut. Puolia ei voinut tietää. Eikä sitä uskaltanut kukaan kysyäkään, koska jos kysymys osui väärälle henkilölle, oli luoti varmasti otsassa.

Kauppakeskuksessa ollessa et toki tunne moniakaan ihmisiä jotka siellä samaan aikaan kanssasi ovat. Mistään ei voinut tietää kuka oli paha ja kuka ei. Ei sitä ulospäin nähnyt. Vain tämä hiljainen huhu oli saanut aikaan juuri sen että kaikkia piti epäillä, kehenkään heistä ei voinut luottaa. En vain tiennyt miten tämä huhu eteni, varmaankin ne toisillensa tutut, jotka olivat yhdessä olleet ostoksilla olivat keskenään jakaneet tietoa. Ja myös jos joku oli sattumalta nähnyt toisen saaman uhkauksen.

Mä en vaan jaksanut enää jäädä sinne. Sieltä ei olisi päässyt ikinä pois. Mä mietin päässäni mitä teen. Mietin reittiä pois kauppakeskuksesta. Eräs tuttu näki ja varmaan tulkitsi hieman mietteliäisyyttäni ja totesi yrittäen näyttää hyvin vähän epäilyttävältä että täältä et todellakaan ole poistumassa elävänä jos sitä mietit.

No, mä lähdin kävelemään ovelle päin, ihmisten ohi, suoraan läpi. Pelkäsin kuollakseni selviänkö hengissä, oikeastaan sillä ei ollut edes enää väliä. Tiettyjen ihmisten ilmeet muuttuivat agressiivisiksi ja he yrittivätkin osua minuun, saada kiinni ja repiä takaisin. Onneksi kuitenkin sen verran huonosti tähtäsivät aseillaan minuun, että eivät osuneet.

Valo paistoi ulkona kirkkaana. Työnsin ovet auki, lähdin juoksemaan niin kovaa kuin ikinä pääsin junaradan alla olevan tunnelin läpi. Mä juoksin ja tunsin niin ihanan vapauden ja olon siitä että selvisin elävänä. Vilkaisu taakse ja ketään ei ollut perässä. Ketään ei ollut missään. Tässä vaiheessa hengissä selvinneenä mä olin niin onnellinen siitä että sain elää ja sain oman vapauden takaisin. Sain puhua ja tehdä mitä halusin, ei tarvinnut olla tuolla liikkumassa ja puhumassa kuin robotti. Se jopa että sai vain olla, liikkua miten halusi, katsoa mihin suuntaan halusi, se oli niin elämää ja vapautta. Olin niin onnellinen päästessäni ulos kun aurinkokin vielä paistoi ja kävi ihana tuulenvire. Sillä hetkellä unohdin kaikki mahdolliset murheeni ja olin todella onnellinen elämänlahjasta ja siitä että olin elossa."

Että tämmöistä... Tulipas pitkä tarina. :D
Tänään oon menossa varmaankin ostamaan makeanvedenhelmiä, teen itselleni kaulakorun pitkästä aikaa. Saas nähdä kuinka onnistuu. Turkoosit helmet olisivat varmaankin aika nättejä. Oon taas muuttanut hiusten väriä, nyt mulla on mun oman luonnollisen värin mukaiset hiukset, ehkä asteen tummemmat. Kuvaa niistä myöhemmin. Hyvää päivänjatkoa!